Rooman perinteinen ATP- ja WTA-turnaus tarjosi tenniskansalle tänä vuonna jotain yllättävää: turnauksen suurimmat ennakkosuosikit Novak Djokovic ja Iga Swiatek putosivat jo puolivälierissä. Djokovicin peli ei ollut tutulla tasolla, ja espanjalainen Alejandro Davidovich Fokina käytti tilaisuuden hyväkseen aggressiivisella otteellaan. Swiatekin kohtaloksi koitui hurjassa vireessä pelannut Jelena Ostapenko, joka vei voiton tiukassa kolmessa erässä. Suosikkien poistuminen avasi kaavion täysin, ja katseet siirtyivät uusiin kasvoihin. Se toi tapahtumaan uudenlaista energiaa – yleisö pääsi tutustumaan lajin tuleviin tähtiin ennen Roland Garros’n alkua.
Yksi turnauksen suurista nimistä oli italialainen Lucia Bronzetti, joka raivasi tiensä yllättäen semifinaaleihin kotiyleisön edessä. Hänen rohkea ja suoraviivainen pelityylinsä yhdistettynä kotikentän tukeen toi voittoja kokeneita vastustajia vastaan. Miesten puolella ranskalainen Arthur Fils nousi median otsikoihin päihitettyään kaksi sijoitettua pelaajaa ja taisteltuaan tiensä aina välieriin saakka. Molemmat pelaajat esittelivät raikasta energiaa ja intohimoa, joka piristi turnausta merkittävästi. Nuorten pelaajien menestys Roomassa antoi viitteitä siitä, että tenniksen huipulle on nousemassa uusia nimiä, jotka voivat jo kesän aikana ravistella vakiintunutta eliittiä.
Foro Italicon yleisö Roomassa tunnetaan intohimoisuudestaan, ja tänäkin vuonna katsomot olivat täynnä ääntä, liikettä ja tunnetta. Suosikkien pudottua katsojat ottivat uudet nimet lämpimästi vastaan ja eläytyivät jokaiseen palloralliin. Italialaisten pelaajien suoritukset nostattivat erityistä innostusta – kotikenttäetu oli selvästi näkyvissä. Turnauksen järjestelyt keräsivät myös kiitosta: otteluohjelmat pysyivät aikataulussa ja fasiliteetit vastasivat odotuksia. Tunnelma oli koko viikon ajan kuin huipputasoisessa jalkapallopelissä, mikä osoittaa jälleen, että Rooman turnaus on yksi kauden arvostetuimmista ja tunnelmallisimmista tapahtumista tenniskalenterissa.
Italian avoimet toimivat merkittävänä viimeistelyturnauksena ennen Pariisissa käytävää Roland Garros’n Grand Slam -turnausta. Pelaajat, jotka menestyivät Roomassa, saivat arvokasta itseluottamusta ja pelirytmiä savikentillä – erityisesti niille, joille hitaampi alusta ei ole ominta aluetta. Toisaalta pettyneet ennakkosuosikit saavat tilaisuuden analysoida virheitään ja hioa peliään ennen Pariisin suurempaa estradia. Useat valmentajat mainitsivat, että Roomassa pelattiin yllättävän korkeatasoista tennistä turnauksen läpi, ja useat ottelut venyivät kolmieräisiksi taisteluiksi. Se kertoo, että pelaajilla on kova halu menestyä nimenomaan massakentillä tänä keväänä.
Tämän vuoden Italian avoimet jäävät mieleen ennen kaikkea siitä, miten nopeasti suosikit voivat kaatua ja miten uudet kasvot voivat nousta näyttämölle. Djokovicin ja Swiatekin pudotus näytti konkreettisesti, että maailmanhuipullakin pienikin epätasaisuus voi maksaa kalliisti. Samalla Filsin ja Bronzettin kaltaiset nimet saivat mahdollisuuden loistaa ja lunastaa paikkansa huipputurnauksen historiassa. Yleisö sai nähdä urheilua, jossa mikään ei ollut varmaa ennen viimeistä pistettä. Juuri tällainen yllätyksellisyys tekee Italian avoimista vuosittain kiehtovan – ja siksi se on paljon enemmän kuin pelkkä esilämmittely Grand Slamille. Se on tarinatehdas, jossa sankarit syntyvät hetkessä.